LIIKKUESSANI TÖITTENI TAKIA ympäri Suomea minulta kysytään usein, mistä olen kotoisin. Tuohon kysymykseen ei ole aina helppo vastata. Tarkoittaako kysymys sitä, mistä olen alunperin kotoisin, missä asun nyt vai mille paikkakunnalle identiteettini sijoitan?
Jos kysyjä tarkoittaisi sitä paikkakuntaa, joka on merkitty syntymäpaikakseni sairausvakuutuskorttiin, vastaus olisi Juankoski. Tosin siellä asumisesta minulla ei ole muistikuvia päivätajunnassa, koska asuin siellä vain elämäni kaksi ensimmäistä vuotta.
Jos jaksaisin vastata kysyjälle aivan juurta jaksain, minun pitäisi ensin todeta, että isäni puolen suku on jo satojen vuosien ajan asunut Maarianvaarassa ja äitini puolen suku Sotkamossa. Mummoni kautta sukujuureni menevät Outokumpuun ja toisen mummoni kautta Lapinlahdelle. Vaikutteita löytyy siis ainakin Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta.
Entä sitten ne paikkakunnat, joissa olen tähän astisen elämäni aikana asunut. Ne on lueteltu helposti ja nopeasti. Niitä ovat Juankoski, Maarianvaara, Kuopio, Tampere, Outokumpu, Pieksämäki ja Helsinki.

MUTTA MISTÄ OLEN henkisesti kotosin? Missä identiteettini asuu? Näihin kysymyksiin ei olekaan sitten niin yksiselitteistä vastata. Maarianvaara kuuluu Kaaviin, mutta silti minusta ei tunnu täysin suuhuni sopivalta väittää itseäni pelkästään kaavilaiseksi, vaikka toisaalta identiteetiltäni olen hyvin vahvasti juuri sitä. Toisaalta maarianvaaralaisuus on henkisesti erotettava kaavilaisuudesta. Onhan havaintojeni mukaan jopa maarianvaaralaisten puhetapa hieman erilainen kuin kaavilaisten.
Entä sitten outokumpulaisuus? En ole syntyperäinen outokumpulainen, mutta Outokummun ja Maarianvaaran maantieteellinen läheisyys, kontaktit Outokumpuun ja outokumpulaisiin sekä paikkakunnan kulttuurimyönteinen ilmapiiri ovat muovanneet minusta henkisesti myös outokumpulaisen. Näin siitäkin huolimatta, että henkikirjani ovat Kaavilla ja asuntoni vielä vähän aikaa Helsingissä.
Ja sitten identiteettipiiri laajenee. Olen savolainen, mutta sieluni käyskentelee myös Pohjois-Karjalassa. Ehkäpä on niin, että Savossa liikkuessani korostan pohjoiskarjalaisuutta ja päinvastoin. Olen eräänlainen pohjoissavokarjalainen. Ja miksikäs ei myös ripauksen verran myös eteläsavolainen, olenhan asunut yli vuoden Pieksämäellä ja edelleenkin teatterimme harjoitustilat sijaitsevat siellä. Lyhyesti sanottuna olen itäsuomalainen, joka kavahtaa liian jyrkkää savolaisuuden ja pohjoiskarjalaisuuden erottamista toisistaan.

NÄIN IDENTITEETTI RAKENTUU kerros kerrokselta. Se on luonteeltaan päällekkäinen ja kietoutunut. Siinä on yhtäaikaa useita eri vaikutteita. Minulle oman identiteettini ydintä on loppujen lopuksi maarianvaaralaisuus ja sitten toisena tulee kaavilaisuus ja outokumpulaisuus, sitten itäsuomalaisuus ja lopuksi suomalaisuus.
Uskon, että tänä päivänä myös moni muu jakaa samanlaisen kokemuksen. Identiteettiä ja samaistumiskohteita täytyy jakaa moneen suuntaan. Työn ja opintojen perässä muutetaan paikkakunnalta toiselle tiheään tahtiin, hankitaan kakkosasuntoja ja kesämökkejä, saadaan vaikutteita eri puolilta. Tämän monimuotoistumisen keskellä ei ole aina helppoa antaa napakkaa vastausta kysyjälle siitä, mistä on kotoisin. Perusolemukseltaan moniselitteinen todellisuus ei aina helposti puristu yksiselitteisyyden muottiin.

Henry Räsänen