AJELIN VIIME VIIKOLLA pari päivää Varsinais-Suomen teitä ja tein jälleen kerran vertailevia havaintoja täkäläisen tieverkon kunnosta itäsuomalaisiin baanoihin verrattuna. Tulin siihen tulokseen, että itäsuomalaiset rengasliikeyrittäjät saavat varmasti enemmän tuloja autonrenkaiden tasapainotustöistä ja aurauskulmien säädöistä kuin varsinaissuomalaiset kollegansa. Sen verran kuoppaisessa kunnossa esimerkiksi Outokummun väylät ovat.
Miksi näin tapahtuu? Miksi valtiovalta rahoittaa itäistä Suomea vähemmän kuin muita alueita Suomessa? Tämä eriarvoisuus näkyy muissakin asioissa, ei yksin tienpidossa. Miksi itä ja pohjoinen ovat aina lapsipuolen asemassa verrattuna etelään ja länteen?
Toisaalta voisi myös kysyä, miksi idän kansa itse ei tee asialle mitään? Itä-Suomessa asuu yhtä paljon asukkaita kuin Helsingissä. Miksi itäiset ihmiset eivät yhdessä järjestäydy taistelemaan yhteisten etujen puolesta? Eikö ulkopuolelta tulevan uhkan pitäisi lisätä sisäryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta?

ERÄS KANSANEDUSTAJA KIRJOITTI joku aika sitten Karjalaisen kolumnissaan itäsuomalaisen yhteistyön puolesta. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, että itäsuomalaisuudesta ei ole identiteetiksi, koska itäsuomalainen yhteistyö kaatuu usein maakuntien eturistiriitoihin.
Olen jokseenkin samaa mieltä ristiriidoista, mutta identiteettiasiassa en olisi näin helposti heittämässä kirvestä kaivoon. Uskon, että itäsuomalainen identiteetti on olemassa, mutta se ei ole vielä yhtä voimakas maakuntaidentiteetteihin verrattuna. Oraalla se kuitenkin on, kunhan sitä vain kasteltaisiin ja sen annettaisiin rohkeasti kasvaa.
Itäsuomalaista identiteettiä puoltaa ensinnäkin kansankulttuuri, joka on itäsuomen eri alueilla yhtenäistä. Yhteinen identiteettitunnus on myös kieli, vaikka savoa voikin puhua murrealueesta riippuen useilla kymmenillä eri tavoilla. Myös Savon ja Pohjois-Karjalan monella tavoin yhteenkietoutunut historia viittaa yhteisiin sukujuuriin ja sitä kautta yhteiseen identiteettiin.
Ahvenanmaan kuulumista Suomelle perustellaan muunmuassa sillä, että kyseinen saari kuuluu Suomen mannerlaattaan. Yhteistä Itä-Suomea voidaan perustella sillä, että sitä rajaa Vuoksen vesistö, joka on historiallisesti ohjaillut ihmisten kulkusuuntia ja muodostanut muusta Suomesta erottuvan toiminnallisen alueen.

MYÖNNÄN SEN, ETTÄ itäsuomalainen yhteistyö ei ole aina sujunut mutkattomasti ilman kateutta ja ilman oman edun tavoittelua yhteisen edun kustannuksella, mutta eikö juuri tämä ilmennä pohjimmiltaan juuri itäsuomalaisuutta?
Historiallisesti tarkasteltuna itäinen ihminen ei ole oikein koskaan osannut päättää samaistuako ruotsalaisiin vai venäläisiin. Moninaisista vaikutteista koostuva itäinen rajaidentiteetti on tuottanut kantajilleen hajaannuttavaa sekaannusta ja siksi itäsuomalaisesta ei ole koskaan tullut mutkatonta yhteen hiileen puhaltajaa. Ja koska identiteetistä ja samaistumisongelmista ei ole myöskään riittävästi keskusteltu, on jämähdetty kiistelemään siitä, leikataanko kalakukko karjalaisittain viipaloiden vai savolaisittain päältä käsin.
Itäinen rajaidentiteetti ja sen moninaiset vaikutteet muuttuvat hyvinvointia edistäviksi rikkaiksi voimavaroiksi yhteisten itäsuomalaisten juurien tiedostamisen kautta. Siksi nyt olisi aika yhteisen edun nimessä aloittaa keskustelu itäsuomalaisuudesta pintaa syvemmältä.

Henry Räsänen